sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viimeinen viikko

Voi ei! Viimeinen viikko!

Tämä on "voi ei" siksikin, koska aivan ihana harjoittelu jakso täällä on loppumaisillaan ja "voi ei" siksi, koska pääsen vihdoinkin kotiin!

Näyttöviikko meni ohitse yhtä nopeasti kuin pikajuna, että miten tässä kerkeää osaamistaan näyttämään, kun tuntui että aika menee kuin siivillä. Vaikka viime sunnuntaina podin koti-ikävää tai enemminkin Suomi-ikävää ja olin aivan varma että aika menee matelemalla, ei se sitä kuitenkaan tehnyt. Päivät kun on töissä ja iltaisinkin on jotain tekemistä aika menee nopeaan.

Kävin ennen näyttöviikkoa eräässä toisessa hoivakodissa. Siellä on päivätoimintakeskus vanhuksille, jotka asuvat yksin kotona, omaisen kanssa tai he odottavat kotona hoivakotipaikkaa. Tällaisille palveluille on paljon tarvetta niin Suomessa kuin Ruotsissa. Haku päivätoimintakeskukseen tapahtuu Motalan kunnan kautta. Kun vanhukset sitten valitaan asiakkaiksi, käyvät paikan työntekijät haastattelemassa asiakkaat heidän kotonaan. Haastattelu tehdään asiakkaan kotona siksi, että koti on meidän jokaisen henkilökohtainen paikka, jonne jokainen kerää hyvien aikojen muistoksi kuvia, esineitä yms. Koti kertoo asukkaastaan paljon. Näin työntekijät saavat helposti selville mistä asiakas pitää, ja kuvien takaa löytyy erilaisia tarinoita.

Asiakkaat saapuvat aamuvarhaisella kello 8 aikaan päivätoiminta keskukselle. Siellä syödään aamupalaa ja jutellaan mukavia. Sen jälkeen voi osallistua yhteiseen toimintaan, tai vaikkapa lukea lehteä. Lounas on puoliksi valmisruokaa, eli se lämmitetään paikanpäällä. Siksi näin että saadaan ruuan tuoksua tiloihin. Ruuan tuoksu tuo meille kaikille turvallisen olon, eikös vain? Sen jälkeen on taas jotain tekemistä. He käyvät myös erilaisilla retkillä, kuten Övralidissa, jonne ei ole pitkä matka.

Talossa on kaksi siipeä, jossa kummallakin puolella työskentelee aina kaksi ihmistä. He ovat aina samoja hoitajia, koska sekin osaltaan tuo turvallisuuden tunnetta.
Kumpikin siipi on pohjaratkaisultaan erilainen. Toisella puolen on ensin olohuone, josta mennään keittiöön. Toinen puoli on pitkän omaisempi ja ensin on käytävä, jonka varrella on lepohuone, askarteluhuone, sen jälkeen olohuone ja lopuksi keittiö. Toisella puolen on myös aivan ihana "kirjasto". Koko talo on sisustettu vanhoin esinein, keittiön kaapeista lähtien. Sisään astuessa voisi luulla tulleensa mummon mökkiin. Tästä Suomeenkin mallia, ei kaiken tarvitse olla modernia ollakseen valoisaa ja tilavaa, vaan oikeilla ratkaisuilla myös kaikki vanha saadaan näyttämään mahtavalle. Ikkunoilla paljon kasveja ja kirjahyllyissä vanhoja kirjoja ja pelejä. Tykkään.

Samuelsberg

Kuva Motalan kunnan sivuilta


Meillä myös Solbackenissa on ollut kivaa. Viime viikolla grillasimme koko talon voimin ulkona ja kuuntelimme Östgötan Brasskvintettia. Mukava tapahtuma, vaikka olikin aika kylmä ilma. He soittivat erilaisia tuttuja ruotsalaisia lauluja, joita en ollut ikinä kuullutkaan :D 

Ennen kappaleen esittämistä he kertoivat laulun taustoja. He myös arvuuttivat vihjeillä laulujen nimiä



Täällä oli jo huimaan 7 € hintaan mansikoita myynnissä... ihan roisto hinta parista mansikasta, mutta koska rakastan mansikoita, olihan niitä pakko ostaa..

Aurinkoa ja lämpöä sinne Suomeen myös! Täällä pyöräillään kuuluisa Vätternrunda tänä ja ensi viikonloppuna, toivottavasti ensi viikonloppuna on yhtä aurinkoista kuin nytkin.
Nähdään pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti